Kirjan nimi: Tarina vailla loppua
Kirjailija: Michael Ende
Kustantaja: Otava
Sivuja: 492
Lukuhaaste: "A book that was originally written in another language"
Kustantaja: Otava
Sivuja: 492
Lukuhaaste: "A book that was originally written in another language"
Arvosana: ★★★☆☆
"Eräänä sateisena marraskuun päivänä Bastian kähveltää antikvariaatista vanhan kiehtovan kirjan nimeltä Tarina vailla loppua. Hän piiloutuu ullakolle lukemaan ja joutuu huomaamattaan mukaan kirjojen tapahtumiin, taruolentojen kansoittamaan Fantaasian valtakuntaan, satujen ja seikkailujen kaleidoskooppiin.
Bastianista tulee ihan oikea sankari, joka pelastaa koko Fantasian valtakunnan tuholta. Hän saa Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelta palkkioksi medaljongin, jonka avulla kaikki on mahdollista. Mutta selviytyäkseen takaisin ihmisten maailmaan on Bastianin toteutettava kaikkein vaikein käsky: Tee Mitä Todella Tahdot."
Kirjan voi jakaa kahteen eri tarinaan. Ensimmäisessä tarinassa Bastian varastaa antikvariaatista kirjan, Tarinan vailla loppua, ja peloissaan teostaan hän päätyy lukemaan sitä koulun ullakolle. Kirja sijoittuu Fantaasian maailmaan, missä elelee kaikenlaisia erikoisia otuksia. Fantaasian kaiken elämän ehto, Ikuisen Lapsuuden Valtiatar, on kuolemaisillaan. Atréju lähetetään seikkailumatkalle etsimään Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelle parannuskeinoa ja hän törmää lohikäärme Fuhhuuriin ja he ystävystyvät seikkailujen myötä.
Kirjan ensimmäinen osa koskee juuri Atréjun seikkailuja Fantaasiassa, toinen osa Bastianin seikkailuja. Suoraan sanottuna en pitänyt kirjan toisesta osasta. Teksti oli tylsää luettavaa ja eipä se lukeminen paljoa kiinnostanutkaan. Kirjan toisessa osassa tuntui kyllä, että tämä nyt olisi oikeasti se tarina vailla loppua.
Kirjan ensimmäinen osa oli paljon mielenkiintoisempi: sitä luin mielelläni. Kirja olisi mielestäni ollut paljon parempi ilman kirjan toista osaa. (Tai edes se kirjan toinen osa olisi tiivistetty paaljon pienempään sivu- ja tapahtumamäärään)
Atréju ja Fuhhuur olivat ihania hahmoja. Pidin heistä paljon.
Bastianista tuli kirjan toisessa osassa hyvin ylimielinen hahmo. Hänen piti omasta mielestään todistaa olevansa paljon enemmän, mitä hän tosiasiassa oli. Häntä alkoi kiinnostamaan vain valta ja kunnia. Ikuisen Lapsuuden Valtiataren antaessa hänelle AURYNin, suojelevan amuletin. Sillä oli voima toteuttaa Bastianin toivomuksia. Bastian ei laisinkaan ajatellut kunnolla, mitä toivoi. Hän päättömästi vain toivoi asioita, joita hänen teki mieli. Hän unohti jopa ystävänsä ja heidän lojaalisuutensa. Tähän Bastianin päättömään asioiden toivomiseen menikin lähestulkoon kirjan toisen osion kokonaisuus. Siinä ei oikein näkynyt olevan päätä eikä häntää: punainen lanka oli ihan hukassa.
Kirja oli minulle kuin Mustesydän. Kirja oli minulle sellainen ihan okei lukukokemus, mutta ei se herättänyt minkäänlaisia erillaisia tunteita tai mitään. Ehkä myös jonkinverran pitkävetinen (Varsinkin se kirjan toinen osa). Ja luultavasti olisin pitänyt kirjasta paljon enemmän, ehkä se olisi jopa ylettänyt yhdeksi lempikirjoistani, jos olisin lukenut sen nuorempana ala-asteikäisenä.
Jos aiotte lukea tämän kirjan, niin suosittelen lukemaan kirjan ns. ensimmäisen osan ja jättäkää kirjan toinen puolisko lukematta.
"Eräänä sateisena marraskuun päivänä Bastian kähveltää antikvariaatista vanhan kiehtovan kirjan nimeltä Tarina vailla loppua. Hän piiloutuu ullakolle lukemaan ja joutuu huomaamattaan mukaan kirjojen tapahtumiin, taruolentojen kansoittamaan Fantaasian valtakuntaan, satujen ja seikkailujen kaleidoskooppiin.
Bastianista tulee ihan oikea sankari, joka pelastaa koko Fantasian valtakunnan tuholta. Hän saa Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelta palkkioksi medaljongin, jonka avulla kaikki on mahdollista. Mutta selviytyäkseen takaisin ihmisten maailmaan on Bastianin toteutettava kaikkein vaikein käsky: Tee Mitä Todella Tahdot."
Kirjan voi jakaa kahteen eri tarinaan. Ensimmäisessä tarinassa Bastian varastaa antikvariaatista kirjan, Tarinan vailla loppua, ja peloissaan teostaan hän päätyy lukemaan sitä koulun ullakolle. Kirja sijoittuu Fantaasian maailmaan, missä elelee kaikenlaisia erikoisia otuksia. Fantaasian kaiken elämän ehto, Ikuisen Lapsuuden Valtiatar, on kuolemaisillaan. Atréju lähetetään seikkailumatkalle etsimään Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelle parannuskeinoa ja hän törmää lohikäärme Fuhhuuriin ja he ystävystyvät seikkailujen myötä.
Kirjan ensimmäinen osa koskee juuri Atréjun seikkailuja Fantaasiassa, toinen osa Bastianin seikkailuja. Suoraan sanottuna en pitänyt kirjan toisesta osasta. Teksti oli tylsää luettavaa ja eipä se lukeminen paljoa kiinnostanutkaan. Kirjan toisessa osassa tuntui kyllä, että tämä nyt olisi oikeasti se tarina vailla loppua.
Kirjan ensimmäinen osa oli paljon mielenkiintoisempi: sitä luin mielelläni. Kirja olisi mielestäni ollut paljon parempi ilman kirjan toista osaa. (Tai edes se kirjan toinen osa olisi tiivistetty paaljon pienempään sivu- ja tapahtumamäärään)
Atréju ja Fuhhuur olivat ihania hahmoja. Pidin heistä paljon.
Bastianista tuli kirjan toisessa osassa hyvin ylimielinen hahmo. Hänen piti omasta mielestään todistaa olevansa paljon enemmän, mitä hän tosiasiassa oli. Häntä alkoi kiinnostamaan vain valta ja kunnia. Ikuisen Lapsuuden Valtiataren antaessa hänelle AURYNin, suojelevan amuletin. Sillä oli voima toteuttaa Bastianin toivomuksia. Bastian ei laisinkaan ajatellut kunnolla, mitä toivoi. Hän päättömästi vain toivoi asioita, joita hänen teki mieli. Hän unohti jopa ystävänsä ja heidän lojaalisuutensa. Tähän Bastianin päättömään asioiden toivomiseen menikin lähestulkoon kirjan toisen osion kokonaisuus. Siinä ei oikein näkynyt olevan päätä eikä häntää: punainen lanka oli ihan hukassa.
Kirja oli minulle kuin Mustesydän. Kirja oli minulle sellainen ihan okei lukukokemus, mutta ei se herättänyt minkäänlaisia erillaisia tunteita tai mitään. Ehkä myös jonkinverran pitkävetinen (Varsinkin se kirjan toinen osa). Ja luultavasti olisin pitänyt kirjasta paljon enemmän, ehkä se olisi jopa ylettänyt yhdeksi lempikirjoistani, jos olisin lukenut sen nuorempana ala-asteikäisenä.
Jos aiotte lukea tämän kirjan, niin suosittelen lukemaan kirjan ns. ensimmäisen osan ja jättäkää kirjan toinen puolisko lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti