Lemony Snicket - All The Wrong Questions: Who Could That Be at This Hour?

Kirjan nimi: Who Could That Be at This Hour? 

Sarja: All the Wrong Questions #1

Kirjailija: Lemony Snicket
Kustantaja: Egmont
Sivuja: 258
Lukuhaaste: "A book at the bottom of your to-read list"

Arvosana: ★★★☆☆ 


"Before you consider reading "Who Could That Be at This Hour?" ask yourself these questions:

1. Are you curious about what is happening in a seaside town that is no longer by sea?

2. Do you want to know more about a stolen item that wasn't stolen at all?

3. Do you think that's any of your business? Why? What kind of person are you? Really?

4. Who is standing behind you?"

Viime vuonna ensimmäistä kertaa kokeilin lukea Lemony Snicketin kirjoja. Luin ensimmäisen osan Surkeiden sattumusten sarjasta, mutta se ei tehnyt minuun mitään kummoisempaa vaikutusta. Kun näin Who Could That Be at This Hour? -kirjan kirjastossa, päätin antaa Lemony Snicketin kirjoille toisen mahdollisuuden ja ehkäpä tämä sarja olisi parempi. (Olin myös kuullut kirjasta ja se olikin jo lukulistallani, mutten mitenkään hinkunut päästä sitä lukemaan. Sopivasti motivoiduin lukemaan tämän kirjan lukuhaasteen ansiosta)

Kirjan alkupuoli jäi minulle aikalailla epäselväksi. Ymmärsin sen verran, että Lemony Snicket oli ilmottautunut johonkin yksityiseen järjestöön, joka ratkoi rikoksia. Minua jäi hämmentämään, kun tästä ei kerrottu oikein paljon mitään ja se oli hyvin hämmentävää.

Lemony Snicket on S. Theodora Marksonin oppipoika ja hän auttaa häntä ratkaisemaan tapauksen, missä eräs pieni patsas oli varastettu. He matkustivat erääseen pieneen kyläkaupunkiin, missä kaikki käytännössä tuntevat kaikki. Lemony ja Theodora yrittävät selvittää kuka patsaan varasti ja samalla heille selviää lisää tietoa patsaasta. Lemony Snicket alkaa tuumimaan, että mitä jos patsas ei ollutkaan alunperin edes varastettu...

Möh. Olisin halunnut tietää jo tässä kirjassa sen pääjehun. No, eipä selvinnyt. Kaipa sitten täytyy lukea se seuraavakin kirja, jos löydän siihen tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta. Ei sillä, että tässä olisi mikään hirveä työ lukea näitä kirjoja. Kirjan koko oli pieni ja kirjan fontti oli todella suuri verrattuna muiden kirjojen fonttikokoihin.

Pidin tästä kirjasta selvästi enemmän kuin Surkeiden sattumusten sarjan kirjansarjan ensimmäisestä osasta. Kirja ei ollut mitenkään erikoinen; se oli enemmänkin sellainen aivot-narikkaan lukemista. 
Suosittelen kirjaa nuoremmille lukijoille.

George Lucas, Donald F. Glut, James Kahn - Tähtien sota -trilogia

Kirjan nimi: Tähtien sota -trilogia (sisältää osat Tähtien sota, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu)

Sarja: Tähtien sota

Kirjailija: George Lucas, Donald F. Glut, James Kahn
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 623
Lukuhaaste: "A trilogy"  

Arvosana: ★★★☆☆

"Ohjaaja George Lucasin Tähtien sota -trilogia mullisti yksin voimin koko seikkailuelokuvan säännöt. Monille viime vuosikymmeninä varttuneille se on jäänyt ja tulee jäämään elämän vaikuttavimmaksi elokuvaelämykseksi. Nyt tarinan voi ensimmäistä kertaa lukea kokonaisuudessaan suomeksi.

Linnunradan Vanha Tasavalta on joutunut tyranni Darh Vaderin, kauhistuttavan Mustan Lordin käsiin. Murskaavaa ylivoimaa vastaan taistelee pieni mutta rohkea kapinallisjoukko, johon kuuluu kaunis prinsessa Leia, vanha tietäjä Ben Kenobi, tähtienvälinen seikkailija Han Solo, rautainen robottipari Threepio ja Artoo-Detoo sekä tietysti nuori hurjapää Luke Skywalker, joka aseenaan isänsä sädesapeli sinkoutuu keskelle Linnunradan historian raivokkainta taistelua."

Pakko tunnustaa, että en ole oikeastaan edes nähnyt ikinä Star Wars -elokuvia. Tiedän kyllä elokuvien idean ja joitain legendaarisia repliikkejä elokuvista, mutta siihen se sitten jääkin. Hiihtolomalla kulutin aikaa kirjastossa ja eteeni sattui tämä kyseinen Star Wars -trilogiakirja ja hetken mielijohteesta päätin lainata sen ja samalla siinä sivussa sivistää itseäni. 

Ensimmäinen kirja, Tähtien sota, meni minulla puoliksi siihen, että yritin ymmärtää kirjan maailmaa. Olin siitä ihan hämilläni ja parin luvun jälkeen yritin "unohtaa" kyseisen maailman pohdiskelun ja keskittyä tarinaan. Se auttoi kyllä huomattavasti, vaikka välillä se vaivasi jälleen. Ensimmäisen kirjan luettuani sain kuitenkin Star Wars maailmasta aika hyvän käsityksen ja Imperiumin vastaiskua oli sen kannalta helpompi lukea. Luulen kuitenkin Star Warsin maailman avautuvan paremmin elokuvissa. 

Ensimmäisessä kirjassa nuori Luke Skywalker työskentelee setänsä maatilalla ja he ostavat kaksi uutta robottia, Artoo-Detoon ja Threepion. Toisella roboteista, Artoo-Detoolla, on koneistossaan jonkinlainen viesti eräälle tietylle henkilölle ja hän karkaa etsimään häntä. Luke ryntää Threepion kanssa Artoo-Detoon perään ja he löytävät Artoo-Detoon erään miehen luota. Miehen nimi on Ben Kenobi ja hän oli Artoo-Detoon etsimä henkilö. Ben Kenobi katsastaa Artoo-Detoon viestin, jossa on viesti Kapinallisliitolta. (Kapinallisliitto taisteli ilkeää Tasavaltaa vastaan) 
Prinsessa Leia, joka on tärkeä poliittinen henkilö, on joutunut Tasavallan vangiksi, jossa ilkeä Darth Vader kiduttaa häntä saadakseen tietoa Kapinallisliiton tukikohdasta. 
Luke ja Ben Kenobi lähtevät pelastamaan Prinsessa Leiaa ja palkkaavat Han Solon kuljettamaan heidät laivallaan määränpäähän ja näin hänkin joutuu seikkailuun mukaan. 

Toisessa kirjassa pääasiassa Tasavalta taistelee Kapinaliittoa vastaan ja Luke Skywalker on päätynyt Dagobah-planeetalle jedimestari Yodan oppiin tullakseen Jediksi. Luke keskeyttää jedikoulutuksensa kuultuaan ystäviensä olevansa vaarassa ja hän lähtee pelastamaan heitä. Luke päätyy kaksintaisteluun Darth Vaderin kanssa, mutta selviää siitä juuri ja juuri hengissä.

Kolmannessa kirjassa kapinaliitolle seliviää, että Imperiumin Tasavalta on kehittelemässä Kuolontähti-hirmuasetta ja kehittelevät suunnitelman sen tuhoamiseksi. Kapinaliittolaiset päätyvät Endorin metsäplaneetalle ja siellä he saavat liittolaisiksiin ewokit. 
Yoda kertoo Lukelle että hänen viimeisenä koetuksenaan on taistella Darth Vaderin kanssa, ennen kuin hänen koulutuksensa on valmis ja hänestä tulee jedi. 

Kuten jo mainitsin, ensimmäinen kirja oli minulle aika hämärä sen vieraan maailman takia. Mutta kaiken sen sekasorron keskellä, pidin kuitenkin kirjasta. Se oli minulle sellainen ihan okei -kirja. Ei mitenkään mahtava, mutta ei huonokaan. 

Imperiumin vastaisku oli mielestäni trilogian huonoin ja tylsin kirja. Tapahtumat eivät oikein jaksaneet kiinnostaa minua ja jotenkin kirja tuntui hyvin etäiseltä. Vasta kirjan loppuvaiheilla pääsin kirjaan mukaan. 

Eniten pidin kolmannesta kirjasta. Tiedättekö sen tunteen, kun ainoa sana millä voit kuvailla kirjaa on kaunis? Minulle Jedin paluu oli sellainen kirja. Rakastin sitä. Se tylsistymyys, mikä oli ollut Imperiumin vastaiskussa, oli poissa ja Jedin paluu todellakin korvasi sen kirjan huonouden.

Harvemmin on tullut luettua elokuvaan perustuvia kirjoja, useimmin kirjat perustuvat elokuvaan. Tämähän kirjatrilogia perustui nimittäin elokuvoon. Nämä toimivat kirjoina ihan hyvin, mutta uskon niiden toimivan paljon paremmin elokuvina. Jotka muuten on suunnitelmissani katsoa.

Derek Landy - Keplo Leutokalma: Kasvottomat

Kirjan nimi: Kasvottomat

Sarja: Keplo Leutokalma #3

Kirjailija: Derek Landy
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 386
Lukuhaaste: "book with nonhuman characters"

Arvosana: ★★★☆☆

"Luurankoetsivä ja hänen avustajansa Valkyria Salama jatkavat mielikuvituksellisia seikkailujaan. Sarjan kolmannessa osassa heillä on ratkaistavanaan visainen tapaus: teleporttaaja toisensa jälkeen saa surmansa. Keplo ja Valkyria ryhtyvät tutkimaan tapausta suurmaagin kielloista piittaamatta.

Tilanne mutkistuu yllättäen, kun Keplolle ja Valkyrialle selviää, että jossakin piileskelee itseoppinut luonnonlahjakkuus, teleporttaajapoika, joka saattaa olla hengenvaarassa. Poikaa on suojeltava keinolla millä hyvänsä.

Julmien ja vaarallisten Kasvottomien jumalien paluu näyttää olevan lähempänä kuin koskaan. Hätätilanteessa Keplo joutuu turvautumaan jopa Meriämmän apuun. Valkyrialla on kaiken lisäksi ongelmia peilikuvansa kanssa: se ei ehkä olekaan täysin luotettava apuri. Mutta onneksi Keplon ja Valkyrian huumorintaju säilyy kiperissäkin tilanteissa."

 Luurankoetsivä Keplo Leutokalma on eroitettu etsivän virastaan Pyhätössä. Kun teleporttaaja on murhattu, hän nuuskii asiaa Pyhätöltä salaa. Pian ensimmäisen teleporttaajan kuoleman jälkeen muita teleporttaajia alkaa kuolla toinen toisensa perään.

Keplo ja Valkyria näkevät yhteyden 50-vuotta sitten tapahtuneeseen teleporttaajamurhaan. He menevät järvelle, mistä löytyy kuollut teleporttaaja. Heille selviää se, että henkilö nimeltä Batu surmasi hänet ja hän haluaa avata portin päästääkseen Kasvottomat takaisin tähän maailmaan. 

Totta puhuen, minulle Keplo Leutokalmat ovat aika sekavia kirjoja niiden henkilöhahmojen takia. Sivuhahmoja tuntuu olevan mielin määrin ja harvemmilla heistä on jokin persoonallisuus, etteivät he oikein jää mieleen. Muutenkin kun vielä kaupan päälle kaikilla näillä hahmoilla on hyvin eriskummalliset nimet...

Edellisen osan lukemisesta oli vierähtänyt jokusen aika, joten oli ongelmia muistin kanssa: en oikein muistanut, mitä edellisissä osissa oli tapahtunut. Jotkut asiat kyllä muistuivat mieleen, toiset eivät. Se oli kieltämättä hyvin ärsyttävää.

Tässä osassa Valkyria alkoi ärsyttämään minua. Kun hän kokoajan on kiinni maagikoiden maailmassa, eikä edes viitsi olla päivääkään normaalissa maailmassa ja hän käytännössä on hylännyt perheensä eikä hän edes ajattele sitä laisinkaan. Hän ei enää vietä aikaa vanhempiensa kanssa. Toinen asia oli se kun yksi-näistä-sivuhahmoista-jonka-nimeä-en-muista kertoi Valkyrialle, että hänen ennustaja-äitinsä oli nähnyt hänen kuolevan tässä maagikoiden maailmassa ja ehdotti että Valkyria jättäisi sen taaksensa ja eläisi normaalia elämää. Valkyria vähät siitä välitti ja hän ei uskonut, että hän tulisi kuolemaan. Jospa hän vain harjoittelisi kovemmin ja sanoi tulevaisuuden olevan muuttuva asia. Tuon jälkimmäisen asian kyllä ymmärrän, mutta että harva nyt vähät välittäisi jos joku sanoisi nähneensä sinun kuolemasi. Argh.

Kirja oli kuitenkin ihan okei ja viihdyttävä kirja. Aivot sai heittää narikkaan ja huumori oli mukavaa. Suosittelen lukemaan, jos etsit humoristista aivot-narikkaan kirjaa.

Marissa Meyer - The Lunar Chronicles: Scarlet

(Sisältää juonipaljastuksia kirjasarjan ensimmäisestä osasta, Cinderistä)

Kirjan nimi: Scarlet

Sarja: The Lunar Chronicles #2

Kirjailija: Marissa Meyer
Kustantaja: Puffin
Sivuja: 452
Lukuhaaste: "A book set in the future"

Arvosana: ★★★★★

"Scarlet Benoit's grandmother is missing. 
The police have closed her case. 
The only person Scarlet can turn to is Wolf,
a street fighter she does not trust, 
but they are drawn to each other.

Meanwhile, in New Beijing, Cinder will become the Commonwealth's most wanted fugitive - when she breaks out of prison to stay one step ahead of vicious Queen Levana.

As Scarlet and Wolf expose one mystery,
they encounter Cinder and a new one unravels.
Together they must challenge the evil queen,
who will stop at nothing to make Prince Kai
her husband, her king, her prisoner..."

Kirjasarjan toinen osa, Scarlet, on retelling Punahilkasta. Scarlet Beneoitin isoäiti on kadoksissa ja poliisi on sulkenut tapauksen. Scarlet on siitä suuttunut, sillä hän uskoo jonkun kidnapanneen hänet. Muut uskovat hänen vain paenneen, sillä häntä pidetään kylän outolintuna.

Scarlet tapaa Wolfin, joka on katutappelija. Scarlet uskoo Wolfin tietävän, missä hänen isoäitinsä on ja hän lähtee Wolfin kanssa etsimään hänen isoäitiään.

Samalla aikaa Cinder on pakenee vankilasta päästäkseen karkuun Kuningatar Levanaa. Hän ottaa vankilasellistä mukaansa Captain Thornen, joka oli varastanut laivan jolla he pääsisivät pakenemaan. Cinder ei luota Thorneen, joten hän ei paljasta olevansa Prinsessa Selene. Heidät etsiintäkuulutetaan paostaan maailmanlaajuisesti joten pakosalla olo on vaikeaa. He etsivät keinoa vapauteen ja Throne mainitsee Prinsessa Selenen. He päättävät etsiä hänestä johtolankoja.

Olen ollut laiskalla tuulella, enkä ole jaksanut kirjoittaa tätä kirja-arvostelua. Luin kirjan yli viikko sitten. Katotaan nyt, mitä tästä tulee ja miten hyvin muistan asiat.

Cinder oli mielestäni mahtava kirja ja tämä oli vielä mahtavampi. Edellisessä osassa oli aikalailla ennalta arvattavuutta, mutta tässä osassa sitä minun kohdallani ei ollut. Rakastin tätä osaa vielä enemmän kuin edellistä osaa.

Throne oli ihan mahtava hahmo. Hän pääsi nopeasti tämän kirjasarjan yhdeksi lempihahmoistani (ei sillä että tässä sarjassa olisi paljoa hahmoja. Mutta ihan tosi, Throne on ihana hamo)  Pidin hänen huumoristaan paljon ja sain nauraa hänen reaktioihinsa naishenkilöihiin.

Scarlet oli mielestäni ihan mukava hahmo. Hän on temperameettinen, joka osaa laittaa muille kampoihin. Hän ei tosiaan ole mikään pelokas pieni tyttö, kuten Punahilkka-sadussa. Hän on myös uskollinen ystävilleen eikä hän jätä heitä pulaan.

Kirja oli hienosti kirjoitettu ja nautin sen lukemisesta täysin siemauksin. Jotkin juonenkäänteet tulivat minulle ihan olan takaa. Pidin kirjasta paljon. Suosittelen ihmeessä lukemaan. Jos et ole lukenut vielä Cinderiä (ja silti luit tämän) niin lue ihmeessä se. Kirjassa ei minun mielestäni edes ole ollut mitenkään vaikeaa englantiakaan.

Minulla on ongelma Cressin kanssa. Haluaisin ja en haluaisi lukea sitä. Haluaisin lukea sen, sillä tämä sarja on uskomattoman hyvä ja koukuttava sarja. Ja syy miksi en haluaisi lukea sitä, on se että sarjan viimeinen osa, Winter, julkaistaan vasta marraskuussa enkä usko että sitten millään jaksaisisi odottaa siihen saakka.